Vieraana thaimaalaisissa häissä

Muutama päivä sitten minulla oli etuoikeus olla vihkimässä thaimaalaista paria ja osallistua heidän hääjuhlaansa. Juhla oli kaunis, äänekäs ja iloinen kokoelma lukemattomia osioita pakattuna ehkä hieman erilaiseen pakettiin kuin meillä koto-Suomessa. Olen toki osallistunut aikaisemminkin häihin täällä, toki etupäässä kristittyjen parissa vietettyihin häihin.

Itse vihkimisestä ja häätilaisuudesta ja kokemuksista niissä voisi varmaan kirjoittaa vähintään kymmenen blogia, mutta nyt kerron vain yhdestä yksityiskohdasta. Eräs kohta näissä häätilanteissa eroaa meidän suomalaisista tavoista selkeästi. Vihkikaavassa puheiden ja kysymysten jälkeen ennen virallista aviopuolisoiksi julistamista morsian ja sulhanen lähtevät alttarin ääreltä ja kävelevät eturivissä istuvien vanhempiensa luo tervehtimään heitä. Eikä tervehtiminen ole pelkkä länsimainen muodollinen kohtelias kätteleminen, vaan osoituksena vanhempien kunnioittamisesta morsian ja sulhanen polvistuvat, tai oikeastaan laskeutuvat istumaan lattialle (myös morsian valkoisessa hääpuvussaan!), heidän istumassa olevien vanhempien edessä. Thaimaalainen ilmaisee tällä tavalla kiitollisuutta, kunnioitusta ja alamaisuutta.

Tämä perithaimaalainen tapa on siirtynyt hieman muunneltuna myös kristillisen kirkon vihkikaavaan. Ennen vanhempien kunnioittamista pappi tai tilaisuuden juontaja yleensä lukee 4. käskyn (Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan maan päällä, thaiversio). Sen jälkeen vihkipari kävelee sulhasen ja morsiamen vanhempien eteen ja laskeutuu lattialle. Vihkipari tekee tämän tämän kauniisti ja tunteella. Tapahtuma valokuvataan aina, sillä on suuri symbolinen merkitys.

Itse jäin ensimmäisellä kerralla huolestuneena katsomaan, että "ei kai nyt hääparin juhla-asu vaan sotkeudu kun he polvistuvat kirkon lattialla..." Jälkeenpäin hävetti oma pinnallisuuteni. Niin sitä vaan ohittaa kulttuurisesti kauniin ja länsimaalaisiakin puhuttelemaan jäävän ilmiön vanhempien kunnioittamisesta. Olisiko niin, että kiinalaisuudenkin sävyttämässä thai-kulttuurissa olisi säilynyt jotain Lähi-idän raamatullisesta aineksesta? Eiköhän meillä olisi opittavaa?

Jari