keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Arkipäivän ihmeellisyyksiä osa 1

Arvatkaapa mikä on thaimaalaisen kaupan myyjän tärkein pieni kapistus? No, sehän on pieni taskulaskin, jonka myyjä aina ottaa esiin jostain hyllyn kulmasta ja jolla hän laskee ostoksien yhteenlasketun hinnan nopeasti. Ulkomaalaista saattaa hämmästyttää, että hyvin helposti yhteen laskettavat summatkin lyödään laskimeen, ikäänkuin niitä ei voisi päässä laskea. Olen itsekin kaupassa joskus hämmästellyt sitä, että jos ostan 100 bahtin arvoisia hattuja kaksi, niin myyjä ottaa esiin taskulaskimen ja laskee paljon siitä tulee yhteensä. No, kaksi sataahan se tekee, näyttää myyjä laskimen näytöltä.

Ilmeisesti taustalla on se, että kaikki thaimaalaiset eivät ole tottuneet "päässälaskemisen" taitoihin. En tiedä, miten matematiikkaa täällä opetetaan (luultavasti ihan hyvin), mutta olen joutunut kyllä usein tilanteisiin, joissa olen omassa päässäni saanut kaupan ostoksista eri summan kuin myyjä.

Tänään se tapahtui minulle taas. Tutussa kulmakaupassa. Olin ostamassa pieniä tavaroita ja myyjä (jolla tällä kertaa EI ollut taskulaskinta) laski ääneen ostoksiani "tämä on 17 bahtia, tämä 7 ja tämä 10, eli se tekee yhteensä 24 bahtia". Kun minulla oli juuri ostoshetkellä jotain muuta mielessäni, en tajunnut korjata virhettä. Vasta kaupasta pihalle astuessani jäin miettimään, meniköhän tuo nyt ihan oikein.

Joskus olen ollut hereillä ja sanonut myyjälle, että mielestäni tämä tekee yhteensä enemmän. Johtuneeko se puutteellisesta kielitaidostani vai mistä, en tiedä, mutta usein myyjät luulevat, että yritän vielä tinkiä. He eivät ota kuuleviin korviinsa kysymystäni. (Röyhkeä ulkomaalainen! Tulee nyt vielä valittamaan siitä, paljonko jokin maksaa kun se ei kovin kallista ole kuitenkaan).

Joskus olen saanut "ennalta pyytämättömän alennuksen" lisäksi vielä ylenkatsetta. Enpä ole seuraavalla kerralla uskaltanut enää "valittaa" vaan olen hyväksynyt myyjän hinnan. Olen ajatellut, että ehkä saattaisin asettaa myyjän osaamisen jotenkin kyseenalaiseksi ja täten loukata häntä.

No, ei väkisin. Otetaan "kanta-asiakasalennus" vastaan. Perisuomalaisella rehellisyydellä (joka kai sekin on katoava luonnonvara) joutuu näköjään joskus vaikeuksiin. Tosin vain pieniin vaikeuksiin.

Jari

Ei kommentteja: