Muutama päivä sitten minulla oli etuoikeus olla vihkimässä thaimaalaista paria ja osallistua heidän hääjuhlaansa. Juhla oli kaunis, äänekäs ja iloinen kokoelma lukemattomia osioita pakattuna ehkä hieman erilaiseen pakettiin kuin meillä koto-Suomessa. Olen toki osallistunut aikaisemminkin häihin täällä, toki etupäässä kristittyjen parissa vietettyihin häihin.
Itse vihkimisestä ja häätilaisuudesta ja kokemuksista niissä voisi varmaan kirjoittaa vähintään kymmenen blogia, mutta nyt kerron vain yhdestä yksityiskohdasta. Eräs kohta näissä häätilanteissa eroaa meidän suomalaisista tavoista selkeästi. Vihkikaavassa puheiden ja kysymysten jälkeen ennen virallista aviopuolisoiksi julistamista morsian ja sulhanen lähtevät alttarin ääreltä ja kävelevät eturivissä istuvien vanhempiensa luo tervehtimään heitä. Eikä tervehtiminen ole pelkkä länsimainen muodollinen kohtelias kätteleminen, vaan osoituksena vanhempien kunnioittamisesta morsian ja sulhanen polvistuvat, tai oikeastaan laskeutuvat istumaan lattialle (myös morsian valkoisessa hääpuvussaan!), heidän istumassa olevien vanhempien edessä. Thaimaalainen ilmaisee tällä tavalla kiitollisuutta, kunnioitusta ja alamaisuutta.
Tämä perithaimaalainen tapa on siirtynyt hieman muunneltuna myös kristillisen kirkon vihkikaavaan. Ennen vanhempien kunnioittamista pappi tai tilaisuuden juontaja yleensä lukee 4. käskyn (Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan maan päällä, thaiversio). Sen jälkeen vihkipari kävelee sulhasen ja morsiamen vanhempien eteen ja laskeutuu lattialle. Vihkipari tekee tämän tämän kauniisti ja tunteella. Tapahtuma valokuvataan aina, sillä on suuri symbolinen merkitys.
Itse jäin ensimmäisellä kerralla huolestuneena katsomaan, että "ei kai nyt hääparin juhla-asu vaan sotkeudu kun he polvistuvat kirkon lattialla..." Jälkeenpäin hävetti oma pinnallisuuteni. Niin sitä vaan ohittaa kulttuurisesti kauniin ja länsimaalaisiakin puhuttelemaan jäävän ilmiön vanhempien kunnioittamisesta. Olisiko niin, että kiinalaisuudenkin sävyttämässä thai-kulttuurissa olisi säilynyt jotain Lähi-idän raamatullisesta aineksesta? Eiköhän meillä olisi opittavaa?
Jari
torstai 29. tammikuuta 2009
maanantai 19. tammikuuta 2009
Onneksi olkoon Suomen Lähetysseura 150 vuotta!
Oma työnantajamme, Suomen Lähetysseura, perustettiin Helsingissä 19.1.1859 ja täyttää tänään siis kunnioitettavat 150 vuotta! Onneksi olkoon! Yhtenä Suomen Lähetysseuran nykyisistä työntekijöistä lähetän täältä kaukaa Thaimaasta sinne koto-Suomeen juhlaonnittelut.
Nykyisellä tiedonvälityksellä saatoin ainakin vilaukselta seurata eilisiä juhlia YLE:n Areenan sivujen välittämästä juhlajumalanpalveluksesta. Laajakaistanopeudet ovat täällä ajoittain niin alhaiset, että saatoin ladata kuvaa vain 5 sekuntia kerrallaan, joten ihan jouhevaa seuraaminen ei ollut.
SLS on vanhin suomalaisista lähetysjärjestöistä ja tuskin liioittelen, jos sanon, että Suomen Lähetysseuran työ Afrikassa, erityisesti Namibiassa, on pitkälle muokannut sitä kuvaa, mikä tavallisilla suomalaisilla on lähetystyöstä. Nykyisellään lähetystyö on monella tavoin muuttunut, vaikkakin alkuperäinen, raamatullinen "tehtävä" ja "toimeksianto" ei.
Tänä päivänä sanotaan usein, että lähetystyö on osallistumista kolmiyhteisen Jumalan työhön maailmassa. Lähetystyön perustana on Raamatun perustalta nouseva usko siihen, että kolmiyhteinen Jumala rakkaudessaan on luonut tämän maailman, lähettänyt tänne oman Poikansa Jeesuksen sovittamaan meidät ja Pyhän Hengen kautta tekee jatkuvasti työtään tässä maailmassa. Lähetyksen perusta on siis Jumalassa, joka on lähetyksen Jumala ja tämä maailma on hänen "lähetyskenttänsä". Se työ, mitä me teemme, voi olla vain osallistumista Hänen jo iankaikkisuudessa alkaneeseen työhönsä.
Tässä suhteessa lähetystyö on osa seurakunnan "credoa", sen uskontunnustusta. Se on oikeastaan seurakunnan ylistystä, iloista sydämen vastausta siihen hyvyyteen ja rakkauteen, jota kolmiyhteinen Jumala on osoittanut minulle ja koko luomakunnalleen. Se on alkanut ja myös päättyy iankaikkisuudessa. Juhlapäivänä me nostamme katseemme ylös.
Jari
Nykyisellä tiedonvälityksellä saatoin ainakin vilaukselta seurata eilisiä juhlia YLE:n Areenan sivujen välittämästä juhlajumalanpalveluksesta. Laajakaistanopeudet ovat täällä ajoittain niin alhaiset, että saatoin ladata kuvaa vain 5 sekuntia kerrallaan, joten ihan jouhevaa seuraaminen ei ollut.
SLS on vanhin suomalaisista lähetysjärjestöistä ja tuskin liioittelen, jos sanon, että Suomen Lähetysseuran työ Afrikassa, erityisesti Namibiassa, on pitkälle muokannut sitä kuvaa, mikä tavallisilla suomalaisilla on lähetystyöstä. Nykyisellään lähetystyö on monella tavoin muuttunut, vaikkakin alkuperäinen, raamatullinen "tehtävä" ja "toimeksianto" ei.
Tänä päivänä sanotaan usein, että lähetystyö on osallistumista kolmiyhteisen Jumalan työhön maailmassa. Lähetystyön perustana on Raamatun perustalta nouseva usko siihen, että kolmiyhteinen Jumala rakkaudessaan on luonut tämän maailman, lähettänyt tänne oman Poikansa Jeesuksen sovittamaan meidät ja Pyhän Hengen kautta tekee jatkuvasti työtään tässä maailmassa. Lähetyksen perusta on siis Jumalassa, joka on lähetyksen Jumala ja tämä maailma on hänen "lähetyskenttänsä". Se työ, mitä me teemme, voi olla vain osallistumista Hänen jo iankaikkisuudessa alkaneeseen työhönsä.
Tässä suhteessa lähetystyö on osa seurakunnan "credoa", sen uskontunnustusta. Se on oikeastaan seurakunnan ylistystä, iloista sydämen vastausta siihen hyvyyteen ja rakkauteen, jota kolmiyhteinen Jumala on osoittanut minulle ja koko luomakunnalleen. Se on alkanut ja myös päättyy iankaikkisuudessa. Juhlapäivänä me nostamme katseemme ylös.
Jari
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Arkipäivän ihmeellisyyksiä osa 1
Arvatkaapa mikä on thaimaalaisen kaupan myyjän tärkein pieni kapistus? No, sehän on pieni taskulaskin, jonka myyjä aina ottaa esiin jostain hyllyn kulmasta ja jolla hän laskee ostoksien yhteenlasketun hinnan nopeasti. Ulkomaalaista saattaa hämmästyttää, että hyvin helposti yhteen laskettavat summatkin lyödään laskimeen, ikäänkuin niitä ei voisi päässä laskea. Olen itsekin kaupassa joskus hämmästellyt sitä, että jos ostan 100 bahtin arvoisia hattuja kaksi, niin myyjä ottaa esiin taskulaskimen ja laskee paljon siitä tulee yhteensä. No, kaksi sataahan se tekee, näyttää myyjä laskimen näytöltä.
Ilmeisesti taustalla on se, että kaikki thaimaalaiset eivät ole tottuneet "päässälaskemisen" taitoihin. En tiedä, miten matematiikkaa täällä opetetaan (luultavasti ihan hyvin), mutta olen joutunut kyllä usein tilanteisiin, joissa olen omassa päässäni saanut kaupan ostoksista eri summan kuin myyjä.
Tänään se tapahtui minulle taas. Tutussa kulmakaupassa. Olin ostamassa pieniä tavaroita ja myyjä (jolla tällä kertaa EI ollut taskulaskinta) laski ääneen ostoksiani "tämä on 17 bahtia, tämä 7 ja tämä 10, eli se tekee yhteensä 24 bahtia". Kun minulla oli juuri ostoshetkellä jotain muuta mielessäni, en tajunnut korjata virhettä. Vasta kaupasta pihalle astuessani jäin miettimään, meniköhän tuo nyt ihan oikein.
Joskus olen ollut hereillä ja sanonut myyjälle, että mielestäni tämä tekee yhteensä enemmän. Johtuneeko se puutteellisesta kielitaidostani vai mistä, en tiedä, mutta usein myyjät luulevat, että yritän vielä tinkiä. He eivät ota kuuleviin korviinsa kysymystäni. (Röyhkeä ulkomaalainen! Tulee nyt vielä valittamaan siitä, paljonko jokin maksaa kun se ei kovin kallista ole kuitenkaan).
Joskus olen saanut "ennalta pyytämättömän alennuksen" lisäksi vielä ylenkatsetta. Enpä ole seuraavalla kerralla uskaltanut enää "valittaa" vaan olen hyväksynyt myyjän hinnan. Olen ajatellut, että ehkä saattaisin asettaa myyjän osaamisen jotenkin kyseenalaiseksi ja täten loukata häntä.
No, ei väkisin. Otetaan "kanta-asiakasalennus" vastaan. Perisuomalaisella rehellisyydellä (joka kai sekin on katoava luonnonvara) joutuu näköjään joskus vaikeuksiin. Tosin vain pieniin vaikeuksiin.
Jari
Ilmeisesti taustalla on se, että kaikki thaimaalaiset eivät ole tottuneet "päässälaskemisen" taitoihin. En tiedä, miten matematiikkaa täällä opetetaan (luultavasti ihan hyvin), mutta olen joutunut kyllä usein tilanteisiin, joissa olen omassa päässäni saanut kaupan ostoksista eri summan kuin myyjä.
Tänään se tapahtui minulle taas. Tutussa kulmakaupassa. Olin ostamassa pieniä tavaroita ja myyjä (jolla tällä kertaa EI ollut taskulaskinta) laski ääneen ostoksiani "tämä on 17 bahtia, tämä 7 ja tämä 10, eli se tekee yhteensä 24 bahtia". Kun minulla oli juuri ostoshetkellä jotain muuta mielessäni, en tajunnut korjata virhettä. Vasta kaupasta pihalle astuessani jäin miettimään, meniköhän tuo nyt ihan oikein.
Joskus olen ollut hereillä ja sanonut myyjälle, että mielestäni tämä tekee yhteensä enemmän. Johtuneeko se puutteellisesta kielitaidostani vai mistä, en tiedä, mutta usein myyjät luulevat, että yritän vielä tinkiä. He eivät ota kuuleviin korviinsa kysymystäni. (Röyhkeä ulkomaalainen! Tulee nyt vielä valittamaan siitä, paljonko jokin maksaa kun se ei kovin kallista ole kuitenkaan).
Joskus olen saanut "ennalta pyytämättömän alennuksen" lisäksi vielä ylenkatsetta. Enpä ole seuraavalla kerralla uskaltanut enää "valittaa" vaan olen hyväksynyt myyjän hinnan. Olen ajatellut, että ehkä saattaisin asettaa myyjän osaamisen jotenkin kyseenalaiseksi ja täten loukata häntä.
No, ei väkisin. Otetaan "kanta-asiakasalennus" vastaan. Perisuomalaisella rehellisyydellä (joka kai sekin on katoava luonnonvara) joutuu näköjään joskus vaikeuksiin. Tosin vain pieniin vaikeuksiin.
Jari
tiistai 6. tammikuuta 2009
Surullinen tapa aloittaa uusi vuosi
Uuden vuoden vaihtuminen on kokoaa kaikkialla ihmisiä yhteen, niin myös meillä Thaimaassa. Täällä uuden vuoden aikaan on useimmiten monta vapaapäivää peräkkäin ja moni matkustaa perinteisesti kaupungista maalle perheensä ja sukunsa luo. Kaikki liikennevälineet ovat tupaten täynnä ja liikenneruuhkat ovat melkoiset.
Uuden vuoden juhlinnan varjopuolena ovat lukemattomat liikenneonnettomuudet. Tänä vuonna uuden vuoden juhlinta kesti kokonaista 7 päivää. Tämän aamun lehti tietää kertoa, että tämän "murhaavan" viikon aikana liikenneonnettomuuksissa eri puolilla maata kuoli yhteensä 367 ihmistä. Lisäksi tämän viikon aikana sattuneissa yhteensä 3824 liikenneonnettomuudessa loukkaantui yhteensä 4107 ihmistä. Melkoisia lukuja ainakin suomalaisittain luettuna. Vaikka Suomi onkin huomattavasti pienempi maa, niin väkilukuun suhteutettuna tuo tarkoittaisi suurin piirtein samaa, jos meillä kuolisi joulunajan liikenteessä noin 30 henkeä.
Mutta vaikka luvut kauhistuttavat, ei uutinen ole mikään valtakunnan ykkösuutinen. Itse asiassa se kuitataan pienellä palstatilalla lehden kakkossivulla. Ikäänkuin se olisi jotakuinkin normaalia, että näin tapahtuu! Asia ei tunnu thaimaalaisia hetkauttavan.
Ei saisi tietenkään verrata, mutta vertaan mielessäni joka tapauksessa, mitä tapahtuisi jos suhteellisesti sama tapahtuisi Suomessa. Aamu- ja iltalehdet kirkuisivat "Mustasta viikosta liikenteessä" ja raporteissa kuvattaisiin monilla sivuilla menehtyneiden järkyttäviä kohtaloita. Aamutelevision paneelissa pohdittaisiin asiantuntijoiden kanssa tapahtunutta ja nopeimmat kehottaisivat liikenneministeriä eroamaan. Joka tapauksessa hallitus joutuisi vastamaan välikysymykseen liikenteessä tapahtuneista kuolemista. Yhtä mieltä oltaisiin siitä, että nyt tarvittaisiin tehokkaita toimenpiteitä ja laajaa kansallista ohjelmaa, ettei tämänkaltainen enää koskaan toistuisi.
Mutta niin ei Thaimaassa. Elämä menee eteenpäin ja uudet uutiset valtaavat tiedotusvälineitä.
Huomenna tästä asiasta ei enää puhuta.
Minä vaan jään ihmettelemään. Ja kyselemään, onko tällä mitään tekemistä uskonnon kanssa. Vaikuttaako käsitys elämästä jatkuvana kiertokulkuna siihen, miten tulkitsemme vaaroja ja kuolemaa. Ja onko kristillinen käsitys ihmiselämästä ainutkertaisena yksilöllisenä matkana maailmankaikkeudessa syynä siihen, että (post)luterilaisessa Ruotsissa on otettu tavoitteeksi kaikkien liikennekuolemien poistaminen vuoteen 2020 mennessä (muistankohan oikein vuoden?). Kysyn, en osaa vastata.
Jari
Uuden vuoden juhlinnan varjopuolena ovat lukemattomat liikenneonnettomuudet. Tänä vuonna uuden vuoden juhlinta kesti kokonaista 7 päivää. Tämän aamun lehti tietää kertoa, että tämän "murhaavan" viikon aikana liikenneonnettomuuksissa eri puolilla maata kuoli yhteensä 367 ihmistä. Lisäksi tämän viikon aikana sattuneissa yhteensä 3824 liikenneonnettomuudessa loukkaantui yhteensä 4107 ihmistä. Melkoisia lukuja ainakin suomalaisittain luettuna. Vaikka Suomi onkin huomattavasti pienempi maa, niin väkilukuun suhteutettuna tuo tarkoittaisi suurin piirtein samaa, jos meillä kuolisi joulunajan liikenteessä noin 30 henkeä.
Mutta vaikka luvut kauhistuttavat, ei uutinen ole mikään valtakunnan ykkösuutinen. Itse asiassa se kuitataan pienellä palstatilalla lehden kakkossivulla. Ikäänkuin se olisi jotakuinkin normaalia, että näin tapahtuu! Asia ei tunnu thaimaalaisia hetkauttavan.
Ei saisi tietenkään verrata, mutta vertaan mielessäni joka tapauksessa, mitä tapahtuisi jos suhteellisesti sama tapahtuisi Suomessa. Aamu- ja iltalehdet kirkuisivat "Mustasta viikosta liikenteessä" ja raporteissa kuvattaisiin monilla sivuilla menehtyneiden järkyttäviä kohtaloita. Aamutelevision paneelissa pohdittaisiin asiantuntijoiden kanssa tapahtunutta ja nopeimmat kehottaisivat liikenneministeriä eroamaan. Joka tapauksessa hallitus joutuisi vastamaan välikysymykseen liikenteessä tapahtuneista kuolemista. Yhtä mieltä oltaisiin siitä, että nyt tarvittaisiin tehokkaita toimenpiteitä ja laajaa kansallista ohjelmaa, ettei tämänkaltainen enää koskaan toistuisi.
Mutta niin ei Thaimaassa. Elämä menee eteenpäin ja uudet uutiset valtaavat tiedotusvälineitä.
Huomenna tästä asiasta ei enää puhuta.
Minä vaan jään ihmettelemään. Ja kyselemään, onko tällä mitään tekemistä uskonnon kanssa. Vaikuttaako käsitys elämästä jatkuvana kiertokulkuna siihen, miten tulkitsemme vaaroja ja kuolemaa. Ja onko kristillinen käsitys ihmiselämästä ainutkertaisena yksilöllisenä matkana maailmankaikkeudessa syynä siihen, että (post)luterilaisessa Ruotsissa on otettu tavoitteeksi kaikkien liikennekuolemien poistaminen vuoteen 2020 mennessä (muistankohan oikein vuoden?). Kysyn, en osaa vastata.
Jari
tiistai 4. marraskuuta 2008
Pyhätön pyhäinpäivä
Pyhäinpäivä on jäänyt taakse. Thaimaassa, maailman buddhalaisimmassa maassa, pyhäinpäivä ei näy juuri mitenkään, se ei nouse uutiskynnyksen yli, kaupat eivät ole kiinni, eikä hautausmailla vierailla. Täällä pyhäinpäivän tunnistaa lähinnä ulkomaalaisten lasten Halloween villityksestä: pyhäinpäivän aattona lapset amerikkalaiseen tapaan pukeutuvat mitä hirvittävimpiin Halloween- asuihin ja kiertävät ovelta ovelle kerjäämässä karamelliä. Meidänkin lapset riemuitsivat kerättyään naapurien ovilta puolikkaan muovikassillisen erilaisia herkkuja. Itse pyhäinpäivä taisi jäädä vähän hämäräksi käsitteeksi.
Joskus kuullun väittämän mukaan länsimainen protestanttinen kulttuuri ei oikein näytä tunnustavan (tai tunnistavan) pyhiä. Se on antanut arvaamattoman suuren kontribuution kulttuuriin riisumalla vääristynyttä hengellistä valtaa ja luomalla todellista tasa-arvoa yhteisön sisällä. Samalla se on kuitenkin etäännyttänyt meitä koko pyhän käsitteestä, ja vähitellen myös kilvoittelun pyhyydestä. Ihmisen uskonnollisen luonteen vuoksi meillä näyttää kuitenkin olevan tarve pitää jotain pyhänä. Nykyisellään on nähtävissä tämänpuoleisten, lähinnä materiaalisten arvojen korostuminen; todellisina pyhinä pidetään ihmisiä, jotka ovat onnistuneet luomaan mittavan omaisuuden. Heistä tehdään neuvonantajia tärkeissä kysymyksissä.
Jos olen ymmärtänyt oikein (sekin mahdollisuus nimittäin on, että en ole ymmärtänyt oikein) on ilmiö analoginen thaimaalaisessakin yhteiskunnassa. On hämmentävää lukea thaimaalaisista sanomalehdistä erilaisia kertomuksia elämässään menestyneistä ja onnistuneista ihmisistä. Ne ovat melkoisen tämänpuoleisia, kertomuksia suuresta menestyksestä. Ne erottaa länsimaisista versioista lähinnä vain sen vuoksi, että yleensä vakavaraisimmat muistavat kertoa meditaation tai dhamman, buddhalaisen opin suuresta merkityksestä siunauksessa.
Alkuperäistä pyhäinpäivää on ikävä. Pyhäinpäivää alettiin viettämään kristittyjen marttyyrien muistamiseksi. Pyhät marttyyrit viittasivat Pyhään. Pyhäinpäivä on tärkeä, koska on jotain aivan muuta kuin kaikki se, mitä me puuhaamme. Jos me kadotamme Pyhän, kadotamme kaiken muunkin.
Pyhäinpäivänä luin vielä kahta kotimaista hengellistä lehteä, toinen valtakunnallinen, toinen erään suuren seurakuntayhtymän lehti. Pyhäinpäivä on molemmissa esillä, mutta lähinnä yleisenä surupäivänä, kuoleman edessä hiljentymisenä ja hautausmaalla käymisenä. Pyhistä ei ole mainintaakaan. Pyhäinpäivä on katoamassa myös luterilaisessa kulttuurissa.
Jari Laulainen
Joskus kuullun väittämän mukaan länsimainen protestanttinen kulttuuri ei oikein näytä tunnustavan (tai tunnistavan) pyhiä. Se on antanut arvaamattoman suuren kontribuution kulttuuriin riisumalla vääristynyttä hengellistä valtaa ja luomalla todellista tasa-arvoa yhteisön sisällä. Samalla se on kuitenkin etäännyttänyt meitä koko pyhän käsitteestä, ja vähitellen myös kilvoittelun pyhyydestä. Ihmisen uskonnollisen luonteen vuoksi meillä näyttää kuitenkin olevan tarve pitää jotain pyhänä. Nykyisellään on nähtävissä tämänpuoleisten, lähinnä materiaalisten arvojen korostuminen; todellisina pyhinä pidetään ihmisiä, jotka ovat onnistuneet luomaan mittavan omaisuuden. Heistä tehdään neuvonantajia tärkeissä kysymyksissä.
Jos olen ymmärtänyt oikein (sekin mahdollisuus nimittäin on, että en ole ymmärtänyt oikein) on ilmiö analoginen thaimaalaisessakin yhteiskunnassa. On hämmentävää lukea thaimaalaisista sanomalehdistä erilaisia kertomuksia elämässään menestyneistä ja onnistuneista ihmisistä. Ne ovat melkoisen tämänpuoleisia, kertomuksia suuresta menestyksestä. Ne erottaa länsimaisista versioista lähinnä vain sen vuoksi, että yleensä vakavaraisimmat muistavat kertoa meditaation tai dhamman, buddhalaisen opin suuresta merkityksestä siunauksessa.
Alkuperäistä pyhäinpäivää on ikävä. Pyhäinpäivää alettiin viettämään kristittyjen marttyyrien muistamiseksi. Pyhät marttyyrit viittasivat Pyhään. Pyhäinpäivä on tärkeä, koska on jotain aivan muuta kuin kaikki se, mitä me puuhaamme. Jos me kadotamme Pyhän, kadotamme kaiken muunkin.
Pyhäinpäivänä luin vielä kahta kotimaista hengellistä lehteä, toinen valtakunnallinen, toinen erään suuren seurakuntayhtymän lehti. Pyhäinpäivä on molemmissa esillä, mutta lähinnä yleisenä surupäivänä, kuoleman edessä hiljentymisenä ja hautausmaalla käymisenä. Pyhistä ei ole mainintaakaan. Pyhäinpäivä on katoamassa myös luterilaisessa kulttuurissa.
Jari Laulainen
tiistai 14. lokakuuta 2008
Hanki uusi elämä makaamalla arkussa
Prommaneen temppeli Nakhon Nayokissa on tämän hetken trendikkäin matkakohde thaimaalaisille. Temppelissä voi nimittäin päästä kokemaan "hengellisen kuoleman", jonka avulla vapautuu pahasta karmasta ja epäonnesta sekä saa sen mitä elämässään kaipaa (yleensä terveyttä, rahaa ja sen sellaista elämässä käyttökelpoista). "Kaikki, jotka ovat tulleet tänne, rukoilleet täällä ja esittäneet toivomuksensa, ovat saaneet sen, mitä rukoilivat" kertoo itsevarmasti temppelin munkki Charuay Thanavaro.
Temppelin markkinoimassa palvelussa "hengellisessä kuolemassa" temppeliin saapuvat ohjataan ensiksi rukoilemaan ja laulamaan noin puoleksitoista tunniksi, minkä jälkeen he asettuvat lyhyeksi aikaa makaamaan temppeliin tuotuihin avoimiin ruumisarkkuihin. Arkuissa vierailijat voivat rukoilla ja esittää hartaimman toivomuksensa. Tämän jälkeen munkit vetävät symbolisesti valkoisen kankaan arkkujen yli, joka munkkien mukaan imee pahan karman pois arkuissa makaavista. Näin temppelin vierailija kokee "hengellisen kuoleman" ja syntyy uuteen, parempaan ja onnellisempaan elämään. Mutta toimenpide on myös vaarallinen. Saattajia varoitetaan seisomasta lähellä arkkua kun paha karma karkoitetaan.
Juuri arkussa makaaminen takaa varman tuloksen. "Jos temppeliin tulijat osallistuvat vain rukouksiin ja lauluihin, he saavat ehkä vain 80-90% tuloksen toiveelleen, mutta jos he myös makaavat arkussa, ovat tulokset 100% varmat", kertoo opastaja. Kaupan päälle saa myös vähän maallisempaa onnea, arkun päässä on henkilölle summassa valittu kolminumeroinen luku, jota saa vapaasti käyttää onnenlukunaan kaikissa tulevissa arvonnoissa.
Ja tästä kaikesta pääsee osalliseksi melko edullisesti, koko palvelu maksaa noin 180 bahtia eli vajaat neljä euroa. Prommaneen temppelin kävijämäärä on lähes kolminkertaistunut lyhyessä ajassa. Päivittäin temppelissä käy noin 2000 ihmistä puhdistautumassa.
Ilmiö on tyypillinen thaimaalaisen uskonnollisuuden ilmentymä. Taikauskoisuus, amuletit ja kaikenlaiset onnea tuottavat rituaalit ovat keskeinen osa thaimaalaisen uskonnollisuutta tässä 95% buddhalaisessa maassa, vaikka buddhalaisuuden pyhät tekstit eivät puhukaan asiasta mitään. Thaimaassa virallinen buddhalaisuus ja kansan uskomaton taikauskoisuus elävät kuitenkin rinnakkain. Äkkiseltään tällaisella ulkopuoliselle saattaisi tulla se ajatus, että paikallinen buddhalaisuus käyttää tässä taitavasti hyväkseen kansan uskonnollisia tarpeita ja muokkaa oppia sen mukaan. Osataan sitä muuallakin!
Temppelissä vieraillut ja haastateltu Namfon Mamuenwai on tyytyväinen vierailuunsa. Hänen toiveensa oli, että hän saisi toimituksen kautta viisumin Hollantiin, jossa hänen poikaystävänsä on. Vielä emme tiedä saiko hän 100% vastauksen.
artikkeli on lyhennelmä Bangkok Postissa 11.10.2008 olleesta artikkelista. Käännös minun.
Jari Laulainen
Temppelin markkinoimassa palvelussa "hengellisessä kuolemassa" temppeliin saapuvat ohjataan ensiksi rukoilemaan ja laulamaan noin puoleksitoista tunniksi, minkä jälkeen he asettuvat lyhyeksi aikaa makaamaan temppeliin tuotuihin avoimiin ruumisarkkuihin. Arkuissa vierailijat voivat rukoilla ja esittää hartaimman toivomuksensa. Tämän jälkeen munkit vetävät symbolisesti valkoisen kankaan arkkujen yli, joka munkkien mukaan imee pahan karman pois arkuissa makaavista. Näin temppelin vierailija kokee "hengellisen kuoleman" ja syntyy uuteen, parempaan ja onnellisempaan elämään. Mutta toimenpide on myös vaarallinen. Saattajia varoitetaan seisomasta lähellä arkkua kun paha karma karkoitetaan.
Juuri arkussa makaaminen takaa varman tuloksen. "Jos temppeliin tulijat osallistuvat vain rukouksiin ja lauluihin, he saavat ehkä vain 80-90% tuloksen toiveelleen, mutta jos he myös makaavat arkussa, ovat tulokset 100% varmat", kertoo opastaja. Kaupan päälle saa myös vähän maallisempaa onnea, arkun päässä on henkilölle summassa valittu kolminumeroinen luku, jota saa vapaasti käyttää onnenlukunaan kaikissa tulevissa arvonnoissa.
Ja tästä kaikesta pääsee osalliseksi melko edullisesti, koko palvelu maksaa noin 180 bahtia eli vajaat neljä euroa. Prommaneen temppelin kävijämäärä on lähes kolminkertaistunut lyhyessä ajassa. Päivittäin temppelissä käy noin 2000 ihmistä puhdistautumassa.
Ilmiö on tyypillinen thaimaalaisen uskonnollisuuden ilmentymä. Taikauskoisuus, amuletit ja kaikenlaiset onnea tuottavat rituaalit ovat keskeinen osa thaimaalaisen uskonnollisuutta tässä 95% buddhalaisessa maassa, vaikka buddhalaisuuden pyhät tekstit eivät puhukaan asiasta mitään. Thaimaassa virallinen buddhalaisuus ja kansan uskomaton taikauskoisuus elävät kuitenkin rinnakkain. Äkkiseltään tällaisella ulkopuoliselle saattaisi tulla se ajatus, että paikallinen buddhalaisuus käyttää tässä taitavasti hyväkseen kansan uskonnollisia tarpeita ja muokkaa oppia sen mukaan. Osataan sitä muuallakin!
Temppelissä vieraillut ja haastateltu Namfon Mamuenwai on tyytyväinen vierailuunsa. Hänen toiveensa oli, että hän saisi toimituksen kautta viisumin Hollantiin, jossa hänen poikaystävänsä on. Vielä emme tiedä saiko hän 100% vastauksen.
artikkeli on lyhennelmä Bangkok Postissa 11.10.2008 olleesta artikkelista. Käännös minun.
Jari Laulainen
maanantai 6. lokakuuta 2008
Rakas vasen aivolohko
tai se osa komentokeskusta, joka kontrolloi vasen- ja oikeakätisyyteen liityviä elintoimintoja! Voisitko vähän nopeuttaa sopeutumista täkäläiseen vasemmanpuoleiseen ajokulttuuriin?
Nimittäin! Moni luulee, että vaihtaminen oikeanpuoleisesta liikenteestä (Suomi) vasemmanpuoleiseen liikenteeseen (Thaimaa) on vaikeaa. Minulle - ehkä omaksi yllätykseksikin - se ei ole ollut kovinkaan vaikeaa (mitä nyt pari kertaa on tullut aamulla lähdettyä väärää kaistaa menemään... ja yleensä aika nopeasti on havahduttu!)
Mutta tämä autoon meneminen ja istuminen! Vähän nolottaa, ihmetyttää, ärsyttääkin kun vielä kaksi kuukautta Thaimaahan paluun jälkeenkin avaa auton oven väärältä puolelta ja istuu "pelkääjän" paikalle. Sitten vaan ihmettelee, että mitenkäs tämä on näin avaran tuntuista ja että missäs se ratti oikein on. Kunnes tajuaa, että on tehnyt taas "suomalaiset" ja mennyt autoon väärältä puolelta. Kyllä sen ymmärtää jos sellaista sattuu viikon parin ajan Suomesta palattua. Mutta että vielä pari kuukautta maahan tulemisen jälkeenkin!
Naapurit varmaan ihmettelee, että onpa outoja tapoja tuolla ulkomaalaisella, tai kenties että onpas se taikauskoinen, kun istuu ensin aina viereisellä paikalla, ennenkuin menee ratin taakse...
Eikä tässä vielä kaikki! Kun menen Suomeen lomalle, sama tapahtuu toisinpäin! Ja taas avataan auton ovia. Tuuletellaan, juu.
Tämä taitaa olla näitä ulkomailla asuvan pysyviä iloja.
Jari
Nimittäin! Moni luulee, että vaihtaminen oikeanpuoleisesta liikenteestä (Suomi) vasemmanpuoleiseen liikenteeseen (Thaimaa) on vaikeaa. Minulle - ehkä omaksi yllätykseksikin - se ei ole ollut kovinkaan vaikeaa (mitä nyt pari kertaa on tullut aamulla lähdettyä väärää kaistaa menemään... ja yleensä aika nopeasti on havahduttu!)
Mutta tämä autoon meneminen ja istuminen! Vähän nolottaa, ihmetyttää, ärsyttääkin kun vielä kaksi kuukautta Thaimaahan paluun jälkeenkin avaa auton oven väärältä puolelta ja istuu "pelkääjän" paikalle. Sitten vaan ihmettelee, että mitenkäs tämä on näin avaran tuntuista ja että missäs se ratti oikein on. Kunnes tajuaa, että on tehnyt taas "suomalaiset" ja mennyt autoon väärältä puolelta. Kyllä sen ymmärtää jos sellaista sattuu viikon parin ajan Suomesta palattua. Mutta että vielä pari kuukautta maahan tulemisen jälkeenkin!
Naapurit varmaan ihmettelee, että onpa outoja tapoja tuolla ulkomaalaisella, tai kenties että onpas se taikauskoinen, kun istuu ensin aina viereisellä paikalla, ennenkuin menee ratin taakse...
Eikä tässä vielä kaikki! Kun menen Suomeen lomalle, sama tapahtuu toisinpäin! Ja taas avataan auton ovia. Tuuletellaan, juu.
Tämä taitaa olla näitä ulkomailla asuvan pysyviä iloja.
Jari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
