Uuden vuoden vaihtuminen on kokoaa kaikkialla ihmisiä yhteen, niin myös meillä Thaimaassa. Täällä uuden vuoden aikaan on useimmiten monta vapaapäivää peräkkäin ja moni matkustaa perinteisesti kaupungista maalle perheensä ja sukunsa luo. Kaikki liikennevälineet ovat tupaten täynnä ja liikenneruuhkat ovat melkoiset.
Uuden vuoden juhlinnan varjopuolena ovat lukemattomat liikenneonnettomuudet. Tänä vuonna uuden vuoden juhlinta kesti kokonaista 7 päivää. Tämän aamun lehti tietää kertoa, että tämän "murhaavan" viikon aikana liikenneonnettomuuksissa eri puolilla maata kuoli yhteensä 367 ihmistä. Lisäksi tämän viikon aikana sattuneissa yhteensä 3824 liikenneonnettomuudessa loukkaantui yhteensä 4107 ihmistä. Melkoisia lukuja ainakin suomalaisittain luettuna. Vaikka Suomi onkin huomattavasti pienempi maa, niin väkilukuun suhteutettuna tuo tarkoittaisi suurin piirtein samaa, jos meillä kuolisi joulunajan liikenteessä noin 30 henkeä.
Mutta vaikka luvut kauhistuttavat, ei uutinen ole mikään valtakunnan ykkösuutinen. Itse asiassa se kuitataan pienellä palstatilalla lehden kakkossivulla. Ikäänkuin se olisi jotakuinkin normaalia, että näin tapahtuu! Asia ei tunnu thaimaalaisia hetkauttavan.
Ei saisi tietenkään verrata, mutta vertaan mielessäni joka tapauksessa, mitä tapahtuisi jos suhteellisesti sama tapahtuisi Suomessa. Aamu- ja iltalehdet kirkuisivat "Mustasta viikosta liikenteessä" ja raporteissa kuvattaisiin monilla sivuilla menehtyneiden järkyttäviä kohtaloita. Aamutelevision paneelissa pohdittaisiin asiantuntijoiden kanssa tapahtunutta ja nopeimmat kehottaisivat liikenneministeriä eroamaan. Joka tapauksessa hallitus joutuisi vastamaan välikysymykseen liikenteessä tapahtuneista kuolemista. Yhtä mieltä oltaisiin siitä, että nyt tarvittaisiin tehokkaita toimenpiteitä ja laajaa kansallista ohjelmaa, ettei tämänkaltainen enää koskaan toistuisi.
Mutta niin ei Thaimaassa. Elämä menee eteenpäin ja uudet uutiset valtaavat tiedotusvälineitä.
Huomenna tästä asiasta ei enää puhuta.
Minä vaan jään ihmettelemään. Ja kyselemään, onko tällä mitään tekemistä uskonnon kanssa. Vaikuttaako käsitys elämästä jatkuvana kiertokulkuna siihen, miten tulkitsemme vaaroja ja kuolemaa. Ja onko kristillinen käsitys ihmiselämästä ainutkertaisena yksilöllisenä matkana maailmankaikkeudessa syynä siihen, että (post)luterilaisessa Ruotsissa on otettu tavoitteeksi kaikkien liikennekuolemien poistaminen vuoteen 2020 mennessä (muistankohan oikein vuoden?). Kysyn, en osaa vastata.
Jari
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti