Luopumisia

Kaksi ystäväperhettä palaa omiin maihinsa. Toinen yllättäen jo ensi sunnuntaina ja toinen ilmeisesti toukokuun lopulla. Ida joutuu luopumaan kahdesta rakkaasta ystävästään: Louisesta ja Mariesta. Amanda Linesta ja pojat Isakista. Äidin sydämeen sattuu, kun katsoo minkälaista surutyötä lapset joutuvat tekemään. Tähän olen lapseni tuonut. Toisaalta heillä on siis mahdollisuus solmia ystävyyssuhteita eri kulttuureista tuleviin lapsiin ja toisaalta ulkomailla eläessä, kansainvälisessä ympäristössä asuessa, he joutuvat myös keskimääräistä enemmän luopumaan tärkeistä ihmisistä. Me olemme melkein neljän vuoden sopimuksella pitkäikäisiä täällä.

Amanda totesi jokin aika sitten: "Jonakin päivänä Line palaa Norjaan ikuisiksi ajoiksi. " Ikuisiksi ajoiksi tuntuu lapsesta ja aikuisestakin ihan mahdottoman pitkältä ajalta! Suru ja luopuminen päivittäisistä tapaamisista ja leikkihetkistä ystävän kanssa on käsin kosketeltavaa.

Toisaalta lapsia yhdistää se, että Norja ja Suomihan ovat täältä kaukaa katsoen ihan lähellä toisiaan, naapurimaita (onhan meillä yhteistä rajaakin) ja matka ei liene mahdoton kulkea. Lapset suunnittelevat jo matkaa Osloon ja norjalaiset ystävät Suomeen. Louisekin on Englannissa, melkein Marika- tädin naapurissa, muutaman tunnin ajomatkan päässä Lontoosta. Ja onneksi nykypäivänä on helpompaa olla yhteydessä kaukanakin asuvaan ystävään: skypen ja mesen välityksellä. Unelmat kantavat luopumisen hetkellä, ystävällä on aina paikka sydämessä! Isot tytöt teettivät muistoksi kauniin tyynyn jokaiselle: kuvalla ja tekstillä BFF(=best friends forever). Kestäköön heidän ystävyytensä myös ikuisesti! Kantakoon ystävän rakkaus sydämessä elämän erilaisina aikoina! Ja varmasti se kantaa, en usko että kukaan ihminen tulee elämäämme sattumalta. Ja kun ystävä tulee ja ottaa paikan sydämessämme, se paikka pysyy!