Muutama päivä sitten minulla oli etuoikeus olla vihkimässä thaimaalaista paria ja osallistua heidän hääjuhlaansa. Juhla oli kaunis, äänekäs ja iloinen kokoelma lukemattomia osioita pakattuna ehkä hieman erilaiseen pakettiin kuin meillä koto-Suomessa. Olen toki osallistunut aikaisemminkin häihin täällä, toki etupäässä kristittyjen parissa vietettyihin häihin.
Itse vihkimisestä ja häätilaisuudesta ja kokemuksista niissä voisi varmaan kirjoittaa vähintään kymmenen blogia, mutta nyt kerron vain yhdestä yksityiskohdasta. Eräs kohta näissä häätilanteissa eroaa meidän suomalaisista tavoista selkeästi. Vihkikaavassa puheiden ja kysymysten jälkeen ennen virallista aviopuolisoiksi julistamista morsian ja sulhanen lähtevät alttarin ääreltä ja kävelevät eturivissä istuvien vanhempiensa luo tervehtimään heitä. Eikä tervehtiminen ole pelkkä länsimainen muodollinen kohtelias kätteleminen, vaan osoituksena vanhempien kunnioittamisesta morsian ja sulhanen polvistuvat, tai oikeastaan laskeutuvat istumaan lattialle (myös morsian valkoisessa hääpuvussaan!), heidän istumassa olevien vanhempien edessä. Thaimaalainen ilmaisee tällä tavalla kiitollisuutta, kunnioitusta ja alamaisuutta.
Tämä perithaimaalainen tapa on siirtynyt hieman muunneltuna myös kristillisen kirkon vihkikaavaan. Ennen vanhempien kunnioittamista pappi tai tilaisuuden juontaja yleensä lukee 4. käskyn (Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan maan päällä, thaiversio). Sen jälkeen vihkipari kävelee sulhasen ja morsiamen vanhempien eteen ja laskeutuu lattialle. Vihkipari tekee tämän tämän kauniisti ja tunteella. Tapahtuma valokuvataan aina, sillä on suuri symbolinen merkitys.
Itse jäin ensimmäisellä kerralla huolestuneena katsomaan, että "ei kai nyt hääparin juhla-asu vaan sotkeudu kun he polvistuvat kirkon lattialla..." Jälkeenpäin hävetti oma pinnallisuuteni. Niin sitä vaan ohittaa kulttuurisesti kauniin ja länsimaalaisiakin puhuttelemaan jäävän ilmiön vanhempien kunnioittamisesta. Olisiko niin, että kiinalaisuudenkin sävyttämässä thai-kulttuurissa olisi säilynyt jotain Lähi-idän raamatullisesta aineksesta? Eiköhän meillä olisi opittavaa?
Jari
torstai 29. tammikuuta 2009
maanantai 19. tammikuuta 2009
Onneksi olkoon Suomen Lähetysseura 150 vuotta!
Oma työnantajamme, Suomen Lähetysseura, perustettiin Helsingissä 19.1.1859 ja täyttää tänään siis kunnioitettavat 150 vuotta! Onneksi olkoon! Yhtenä Suomen Lähetysseuran nykyisistä työntekijöistä lähetän täältä kaukaa Thaimaasta sinne koto-Suomeen juhlaonnittelut.
Nykyisellä tiedonvälityksellä saatoin ainakin vilaukselta seurata eilisiä juhlia YLE:n Areenan sivujen välittämästä juhlajumalanpalveluksesta. Laajakaistanopeudet ovat täällä ajoittain niin alhaiset, että saatoin ladata kuvaa vain 5 sekuntia kerrallaan, joten ihan jouhevaa seuraaminen ei ollut.
SLS on vanhin suomalaisista lähetysjärjestöistä ja tuskin liioittelen, jos sanon, että Suomen Lähetysseuran työ Afrikassa, erityisesti Namibiassa, on pitkälle muokannut sitä kuvaa, mikä tavallisilla suomalaisilla on lähetystyöstä. Nykyisellään lähetystyö on monella tavoin muuttunut, vaikkakin alkuperäinen, raamatullinen "tehtävä" ja "toimeksianto" ei.
Tänä päivänä sanotaan usein, että lähetystyö on osallistumista kolmiyhteisen Jumalan työhön maailmassa. Lähetystyön perustana on Raamatun perustalta nouseva usko siihen, että kolmiyhteinen Jumala rakkaudessaan on luonut tämän maailman, lähettänyt tänne oman Poikansa Jeesuksen sovittamaan meidät ja Pyhän Hengen kautta tekee jatkuvasti työtään tässä maailmassa. Lähetyksen perusta on siis Jumalassa, joka on lähetyksen Jumala ja tämä maailma on hänen "lähetyskenttänsä". Se työ, mitä me teemme, voi olla vain osallistumista Hänen jo iankaikkisuudessa alkaneeseen työhönsä.
Tässä suhteessa lähetystyö on osa seurakunnan "credoa", sen uskontunnustusta. Se on oikeastaan seurakunnan ylistystä, iloista sydämen vastausta siihen hyvyyteen ja rakkauteen, jota kolmiyhteinen Jumala on osoittanut minulle ja koko luomakunnalleen. Se on alkanut ja myös päättyy iankaikkisuudessa. Juhlapäivänä me nostamme katseemme ylös.
Jari
Nykyisellä tiedonvälityksellä saatoin ainakin vilaukselta seurata eilisiä juhlia YLE:n Areenan sivujen välittämästä juhlajumalanpalveluksesta. Laajakaistanopeudet ovat täällä ajoittain niin alhaiset, että saatoin ladata kuvaa vain 5 sekuntia kerrallaan, joten ihan jouhevaa seuraaminen ei ollut.
SLS on vanhin suomalaisista lähetysjärjestöistä ja tuskin liioittelen, jos sanon, että Suomen Lähetysseuran työ Afrikassa, erityisesti Namibiassa, on pitkälle muokannut sitä kuvaa, mikä tavallisilla suomalaisilla on lähetystyöstä. Nykyisellään lähetystyö on monella tavoin muuttunut, vaikkakin alkuperäinen, raamatullinen "tehtävä" ja "toimeksianto" ei.
Tänä päivänä sanotaan usein, että lähetystyö on osallistumista kolmiyhteisen Jumalan työhön maailmassa. Lähetystyön perustana on Raamatun perustalta nouseva usko siihen, että kolmiyhteinen Jumala rakkaudessaan on luonut tämän maailman, lähettänyt tänne oman Poikansa Jeesuksen sovittamaan meidät ja Pyhän Hengen kautta tekee jatkuvasti työtään tässä maailmassa. Lähetyksen perusta on siis Jumalassa, joka on lähetyksen Jumala ja tämä maailma on hänen "lähetyskenttänsä". Se työ, mitä me teemme, voi olla vain osallistumista Hänen jo iankaikkisuudessa alkaneeseen työhönsä.
Tässä suhteessa lähetystyö on osa seurakunnan "credoa", sen uskontunnustusta. Se on oikeastaan seurakunnan ylistystä, iloista sydämen vastausta siihen hyvyyteen ja rakkauteen, jota kolmiyhteinen Jumala on osoittanut minulle ja koko luomakunnalleen. Se on alkanut ja myös päättyy iankaikkisuudessa. Juhlapäivänä me nostamme katseemme ylös.
Jari
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Arkipäivän ihmeellisyyksiä osa 1
Arvatkaapa mikä on thaimaalaisen kaupan myyjän tärkein pieni kapistus? No, sehän on pieni taskulaskin, jonka myyjä aina ottaa esiin jostain hyllyn kulmasta ja jolla hän laskee ostoksien yhteenlasketun hinnan nopeasti. Ulkomaalaista saattaa hämmästyttää, että hyvin helposti yhteen laskettavat summatkin lyödään laskimeen, ikäänkuin niitä ei voisi päässä laskea. Olen itsekin kaupassa joskus hämmästellyt sitä, että jos ostan 100 bahtin arvoisia hattuja kaksi, niin myyjä ottaa esiin taskulaskimen ja laskee paljon siitä tulee yhteensä. No, kaksi sataahan se tekee, näyttää myyjä laskimen näytöltä.
Ilmeisesti taustalla on se, että kaikki thaimaalaiset eivät ole tottuneet "päässälaskemisen" taitoihin. En tiedä, miten matematiikkaa täällä opetetaan (luultavasti ihan hyvin), mutta olen joutunut kyllä usein tilanteisiin, joissa olen omassa päässäni saanut kaupan ostoksista eri summan kuin myyjä.
Tänään se tapahtui minulle taas. Tutussa kulmakaupassa. Olin ostamassa pieniä tavaroita ja myyjä (jolla tällä kertaa EI ollut taskulaskinta) laski ääneen ostoksiani "tämä on 17 bahtia, tämä 7 ja tämä 10, eli se tekee yhteensä 24 bahtia". Kun minulla oli juuri ostoshetkellä jotain muuta mielessäni, en tajunnut korjata virhettä. Vasta kaupasta pihalle astuessani jäin miettimään, meniköhän tuo nyt ihan oikein.
Joskus olen ollut hereillä ja sanonut myyjälle, että mielestäni tämä tekee yhteensä enemmän. Johtuneeko se puutteellisesta kielitaidostani vai mistä, en tiedä, mutta usein myyjät luulevat, että yritän vielä tinkiä. He eivät ota kuuleviin korviinsa kysymystäni. (Röyhkeä ulkomaalainen! Tulee nyt vielä valittamaan siitä, paljonko jokin maksaa kun se ei kovin kallista ole kuitenkaan).
Joskus olen saanut "ennalta pyytämättömän alennuksen" lisäksi vielä ylenkatsetta. Enpä ole seuraavalla kerralla uskaltanut enää "valittaa" vaan olen hyväksynyt myyjän hinnan. Olen ajatellut, että ehkä saattaisin asettaa myyjän osaamisen jotenkin kyseenalaiseksi ja täten loukata häntä.
No, ei väkisin. Otetaan "kanta-asiakasalennus" vastaan. Perisuomalaisella rehellisyydellä (joka kai sekin on katoava luonnonvara) joutuu näköjään joskus vaikeuksiin. Tosin vain pieniin vaikeuksiin.
Jari
Ilmeisesti taustalla on se, että kaikki thaimaalaiset eivät ole tottuneet "päässälaskemisen" taitoihin. En tiedä, miten matematiikkaa täällä opetetaan (luultavasti ihan hyvin), mutta olen joutunut kyllä usein tilanteisiin, joissa olen omassa päässäni saanut kaupan ostoksista eri summan kuin myyjä.
Tänään se tapahtui minulle taas. Tutussa kulmakaupassa. Olin ostamassa pieniä tavaroita ja myyjä (jolla tällä kertaa EI ollut taskulaskinta) laski ääneen ostoksiani "tämä on 17 bahtia, tämä 7 ja tämä 10, eli se tekee yhteensä 24 bahtia". Kun minulla oli juuri ostoshetkellä jotain muuta mielessäni, en tajunnut korjata virhettä. Vasta kaupasta pihalle astuessani jäin miettimään, meniköhän tuo nyt ihan oikein.
Joskus olen ollut hereillä ja sanonut myyjälle, että mielestäni tämä tekee yhteensä enemmän. Johtuneeko se puutteellisesta kielitaidostani vai mistä, en tiedä, mutta usein myyjät luulevat, että yritän vielä tinkiä. He eivät ota kuuleviin korviinsa kysymystäni. (Röyhkeä ulkomaalainen! Tulee nyt vielä valittamaan siitä, paljonko jokin maksaa kun se ei kovin kallista ole kuitenkaan).
Joskus olen saanut "ennalta pyytämättömän alennuksen" lisäksi vielä ylenkatsetta. Enpä ole seuraavalla kerralla uskaltanut enää "valittaa" vaan olen hyväksynyt myyjän hinnan. Olen ajatellut, että ehkä saattaisin asettaa myyjän osaamisen jotenkin kyseenalaiseksi ja täten loukata häntä.
No, ei väkisin. Otetaan "kanta-asiakasalennus" vastaan. Perisuomalaisella rehellisyydellä (joka kai sekin on katoava luonnonvara) joutuu näköjään joskus vaikeuksiin. Tosin vain pieniin vaikeuksiin.
Jari
tiistai 6. tammikuuta 2009
Surullinen tapa aloittaa uusi vuosi
Uuden vuoden vaihtuminen on kokoaa kaikkialla ihmisiä yhteen, niin myös meillä Thaimaassa. Täällä uuden vuoden aikaan on useimmiten monta vapaapäivää peräkkäin ja moni matkustaa perinteisesti kaupungista maalle perheensä ja sukunsa luo. Kaikki liikennevälineet ovat tupaten täynnä ja liikenneruuhkat ovat melkoiset.
Uuden vuoden juhlinnan varjopuolena ovat lukemattomat liikenneonnettomuudet. Tänä vuonna uuden vuoden juhlinta kesti kokonaista 7 päivää. Tämän aamun lehti tietää kertoa, että tämän "murhaavan" viikon aikana liikenneonnettomuuksissa eri puolilla maata kuoli yhteensä 367 ihmistä. Lisäksi tämän viikon aikana sattuneissa yhteensä 3824 liikenneonnettomuudessa loukkaantui yhteensä 4107 ihmistä. Melkoisia lukuja ainakin suomalaisittain luettuna. Vaikka Suomi onkin huomattavasti pienempi maa, niin väkilukuun suhteutettuna tuo tarkoittaisi suurin piirtein samaa, jos meillä kuolisi joulunajan liikenteessä noin 30 henkeä.
Mutta vaikka luvut kauhistuttavat, ei uutinen ole mikään valtakunnan ykkösuutinen. Itse asiassa se kuitataan pienellä palstatilalla lehden kakkossivulla. Ikäänkuin se olisi jotakuinkin normaalia, että näin tapahtuu! Asia ei tunnu thaimaalaisia hetkauttavan.
Ei saisi tietenkään verrata, mutta vertaan mielessäni joka tapauksessa, mitä tapahtuisi jos suhteellisesti sama tapahtuisi Suomessa. Aamu- ja iltalehdet kirkuisivat "Mustasta viikosta liikenteessä" ja raporteissa kuvattaisiin monilla sivuilla menehtyneiden järkyttäviä kohtaloita. Aamutelevision paneelissa pohdittaisiin asiantuntijoiden kanssa tapahtunutta ja nopeimmat kehottaisivat liikenneministeriä eroamaan. Joka tapauksessa hallitus joutuisi vastamaan välikysymykseen liikenteessä tapahtuneista kuolemista. Yhtä mieltä oltaisiin siitä, että nyt tarvittaisiin tehokkaita toimenpiteitä ja laajaa kansallista ohjelmaa, ettei tämänkaltainen enää koskaan toistuisi.
Mutta niin ei Thaimaassa. Elämä menee eteenpäin ja uudet uutiset valtaavat tiedotusvälineitä.
Huomenna tästä asiasta ei enää puhuta.
Minä vaan jään ihmettelemään. Ja kyselemään, onko tällä mitään tekemistä uskonnon kanssa. Vaikuttaako käsitys elämästä jatkuvana kiertokulkuna siihen, miten tulkitsemme vaaroja ja kuolemaa. Ja onko kristillinen käsitys ihmiselämästä ainutkertaisena yksilöllisenä matkana maailmankaikkeudessa syynä siihen, että (post)luterilaisessa Ruotsissa on otettu tavoitteeksi kaikkien liikennekuolemien poistaminen vuoteen 2020 mennessä (muistankohan oikein vuoden?). Kysyn, en osaa vastata.
Jari
Uuden vuoden juhlinnan varjopuolena ovat lukemattomat liikenneonnettomuudet. Tänä vuonna uuden vuoden juhlinta kesti kokonaista 7 päivää. Tämän aamun lehti tietää kertoa, että tämän "murhaavan" viikon aikana liikenneonnettomuuksissa eri puolilla maata kuoli yhteensä 367 ihmistä. Lisäksi tämän viikon aikana sattuneissa yhteensä 3824 liikenneonnettomuudessa loukkaantui yhteensä 4107 ihmistä. Melkoisia lukuja ainakin suomalaisittain luettuna. Vaikka Suomi onkin huomattavasti pienempi maa, niin väkilukuun suhteutettuna tuo tarkoittaisi suurin piirtein samaa, jos meillä kuolisi joulunajan liikenteessä noin 30 henkeä.
Mutta vaikka luvut kauhistuttavat, ei uutinen ole mikään valtakunnan ykkösuutinen. Itse asiassa se kuitataan pienellä palstatilalla lehden kakkossivulla. Ikäänkuin se olisi jotakuinkin normaalia, että näin tapahtuu! Asia ei tunnu thaimaalaisia hetkauttavan.
Ei saisi tietenkään verrata, mutta vertaan mielessäni joka tapauksessa, mitä tapahtuisi jos suhteellisesti sama tapahtuisi Suomessa. Aamu- ja iltalehdet kirkuisivat "Mustasta viikosta liikenteessä" ja raporteissa kuvattaisiin monilla sivuilla menehtyneiden järkyttäviä kohtaloita. Aamutelevision paneelissa pohdittaisiin asiantuntijoiden kanssa tapahtunutta ja nopeimmat kehottaisivat liikenneministeriä eroamaan. Joka tapauksessa hallitus joutuisi vastamaan välikysymykseen liikenteessä tapahtuneista kuolemista. Yhtä mieltä oltaisiin siitä, että nyt tarvittaisiin tehokkaita toimenpiteitä ja laajaa kansallista ohjelmaa, ettei tämänkaltainen enää koskaan toistuisi.
Mutta niin ei Thaimaassa. Elämä menee eteenpäin ja uudet uutiset valtaavat tiedotusvälineitä.
Huomenna tästä asiasta ei enää puhuta.
Minä vaan jään ihmettelemään. Ja kyselemään, onko tällä mitään tekemistä uskonnon kanssa. Vaikuttaako käsitys elämästä jatkuvana kiertokulkuna siihen, miten tulkitsemme vaaroja ja kuolemaa. Ja onko kristillinen käsitys ihmiselämästä ainutkertaisena yksilöllisenä matkana maailmankaikkeudessa syynä siihen, että (post)luterilaisessa Ruotsissa on otettu tavoitteeksi kaikkien liikennekuolemien poistaminen vuoteen 2020 mennessä (muistankohan oikein vuoden?). Kysyn, en osaa vastata.
Jari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
