Pyhätön pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä on jäänyt taakse. Thaimaassa, maailman buddhalaisimmassa maassa, pyhäinpäivä ei näy juuri mitenkään, se ei nouse uutiskynnyksen yli, kaupat eivät ole kiinni, eikä hautausmailla vierailla. Täällä pyhäinpäivän tunnistaa lähinnä ulkomaalaisten lasten Halloween villityksestä: pyhäinpäivän aattona lapset amerikkalaiseen tapaan pukeutuvat mitä hirvittävimpiin Halloween- asuihin ja kiertävät ovelta ovelle kerjäämässä karamelliä. Meidänkin lapset riemuitsivat kerättyään naapurien ovilta puolikkaan muovikassillisen erilaisia herkkuja. Itse pyhäinpäivä taisi jäädä vähän hämäräksi käsitteeksi.

Joskus kuullun väittämän mukaan länsimainen protestanttinen kulttuuri ei oikein näytä tunnustavan (tai tunnistavan) pyhiä. Se on antanut arvaamattoman suuren kontribuution kulttuuriin riisumalla vääristynyttä hengellistä valtaa ja luomalla todellista tasa-arvoa yhteisön sisällä. Samalla se on kuitenkin etäännyttänyt meitä koko pyhän käsitteestä, ja vähitellen myös kilvoittelun pyhyydestä. Ihmisen uskonnollisen luonteen vuoksi meillä näyttää kuitenkin olevan tarve pitää jotain pyhänä. Nykyisellään on nähtävissä tämänpuoleisten, lähinnä materiaalisten arvojen korostuminen; todellisina pyhinä pidetään ihmisiä, jotka ovat onnistuneet luomaan mittavan omaisuuden. Heistä tehdään neuvonantajia tärkeissä kysymyksissä.

Jos olen ymmärtänyt oikein (sekin mahdollisuus nimittäin on, että en ole ymmärtänyt oikein) on ilmiö analoginen thaimaalaisessakin yhteiskunnassa. On hämmentävää lukea thaimaalaisista sanomalehdistä erilaisia kertomuksia elämässään menestyneistä ja onnistuneista ihmisistä. Ne ovat melkoisen tämänpuoleisia, kertomuksia suuresta menestyksestä. Ne erottaa länsimaisista versioista lähinnä vain sen vuoksi, että yleensä vakavaraisimmat muistavat kertoa meditaation tai dhamman, buddhalaisen opin suuresta merkityksestä siunauksessa.

Alkuperäistä pyhäinpäivää on ikävä. Pyhäinpäivää alettiin viettämään kristittyjen marttyyrien muistamiseksi. Pyhät marttyyrit viittasivat Pyhään. Pyhäinpäivä on tärkeä, koska on jotain aivan muuta kuin kaikki se, mitä me puuhaamme. Jos me kadotamme Pyhän, kadotamme kaiken muunkin.

Pyhäinpäivänä luin vielä kahta kotimaista hengellistä lehteä, toinen valtakunnallinen, toinen erään suuren seurakuntayhtymän lehti. Pyhäinpäivä on molemmissa esillä, mutta lähinnä yleisenä surupäivänä, kuoleman edessä hiljentymisenä ja hautausmaalla käymisenä. Pyhistä ei ole mainintaakaan. Pyhäinpäivä on katoamassa myös luterilaisessa kulttuurissa.

Jari Laulainen