Kohtaamisia

Olin matkalla kielikouluun huomatessani hänet. Matkaa kotoa oli taittunut vasta muutama sata metri ja olin jumittunut ensimmäisiin liikennevaloihin. Jostakin syystä nainen kiinnitti huomioni kadulla kävellessään. Hän oli matkalla pieneen, kadun varrelle rakennettuun hökkeliasumukseen. Yhtäkkiä ilmeettömät kasvot kirkastuivat ja hän kumartui maata kohti. Ojentauduin auton penkillä nähdäkseni tarkemmin mikä häntä ilahdutti. Valkoinen kukka loisti kauniina hänen kädessään. Pieni, toiselle mitätön asia, toi iloa tuon naisen päivään. Tuossa hetkessä kadehdin tuota naista, joka lapsen tavoin osasi pysähtyä ja antaa tuon kukan kauneuden koskettaa. Voi kuinka osaisin itsekin pysähtyä pienten asioiden ääreen ja antaa niiden kantaa juuri tänä päivänä.


Olen varoittanut naapureita, että jos he kuulevat kodistamme kiljuntaa, ei ole syytä huoleen. Todennäköisesti olen vain kohdannut jonkun odottamattoman vieraan kodissamme tai pienellä takapihallamme. Kiljahduksia on kuulunut säännöllisesti: välillä kovempia ja välillä hiljaisempia. Uuteen ympäristöön totuttautuminen on siis välillä aika äänekästä.. Suurin kohtaamani vieras on ollut noin metrin mittainen varaanilisko, joka tuli aina välillä sadetta pitämään takapihamme seinustalle. Luettuani kirjasta, että se lienee vasta poikanen, jäin vain huokailemaan, etten joutuisi kohtaamaan sen äitiä tai isää. .Pienin tapaamani ei toivottu vieras lienee ollut torakka, jonka äänekkääseen juoksemiseen en ole vieläkään, huolimatta lukuisista tapaamisistamme sen ja sen sukulaisten kanssa, tottunut. Kerran yksi niistä jopa eksyi Joonatanin jalkapallokengän mukana koulun liikuntatunnille..

Monenlaista elävää mahtuu varaanin ja torakoiden välille: muutaman sentin mittainen paksu,karvainen hämähäkki, jonka keihästin poikien vessassa mopilla, hiukan isompi rampa rupisammakko, joka asustelee takapihallamme. Ilmeisesti vaaraton käärme, joka luikerteli Amandan ohitse tämän ollessa taka-pihalla kylpemässä. Välillä taka-pihan aidalla kulkee oikea kissa-armeija ja kerran erään myrskyn jälkeen yksi pennuista löytyi parkuvana pihallemme pudonneena. Kodittoman kissan adoptiohaaveet kariutuivat kummasti yritettyämme puolisen tuntia pyydystää sen pikkuiselta pihaltamme. Lopulta jouduimme pyytämään apua kylämme toimiston henkilökunnalta, jotka ystävällisesti pyydystelevät kaikenlaisia eläviä, joista me kummat ulkomaalaiset emme selviydy. Käärmeet päätyvät yleensä jonkun ruoka-pataan. Kissanpoikanen palautettiin ilmeisesti kissaperheensä pariin.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Uuden vuoden kunniaksi olen päättänyt avata nämä sivut. Näiden sivujen tarkoitus on avata ikkuna suurperheen elämään aivan uudessa kulttuurissa. Olemme asuneet jo heinäkuusta 2006 alkaen Bangkokissa. Minun ja Jarin aika on mennyt thai-kielen alkeita tavatessa, jotta saisimme jonkinlaisen työvälineen voidaksemme alkaa toimia paikallisen luterilaisen kirkon palveluksessa. Lapset ovat omalta osaltaan asettautuneet omaan englanninkieliseen elämänpiiriinsä. Ensimmäinen työkautemme kestää vuoden 2010 alkupuolelle.