Ääni vuosisatojen takaa

Katolinen kirkko on jo esittänyt virallisen anteeksipyyntönsä Galileo Galileille vuosisatoja sitten tapahtuneesta vääryyksistä ja kampittamisista. Yleisömeri seuraa nyt herkeämättä kirkon (ja kirkkojen) seuraavia liikkeitä: jonossa on nimittäin pitkä joukko erinäköisiä historian hahmoja kysymyksineen. Mahtaako anteeksipyytämiselle tulla loppua?

Luterilaisilla kirkoilla on historiassaan myös omat mustat hetkensä, eikä niiden osoittaminen ole välttämättä edes vaikeaa. Tuskin suurin, mutta omassa sarjassaan yksi räikeimmistä "harhalaukauksista" liittyy puhdasoppisuuden ajalla eläneen Justinian von Welzin (1621-1668) saamaan kohteluun.

Justinian paran kohtaloksi koitui nimittäin lähetysinto! Justinian, alunperin itävaltalaissyntyinen aatelismies, ehdotti ensimmäisenä Saksassa lähetysseuran perustamista evankeliumin eteenpäinviemiseksi pakanoille ja julkaisi tässä tarkoituksessa useita ylevämielisiä ja sytyttäviä kirjoja.

Justinian ei saanut ymmärrystä luterilaisilta uskonveljiltään, vaan pikemminkin häntä pidettiin epäluterilaisena hurmahenkenä, lahkolaisena ja haihattelijana. Tilanne meni niin pitkälle, että uskonpuhdistuksen kruununa loistanut Wittenbergin yliopisto otti 1652 virallisesti kantaa von Welzin kirjoituksiin ja suhtautui niihin torjuvasti. Raamatullisin ja opillisin perustein he osoittivat, että lähetys oli uskottu nimenomaan apostoleille, ei muille (näin referoi lähetyksen historiaa esittelevä Risto A. Ahosen mainio teos Lähetys uudella vuosituhannella). Näin luterilaisuus torpedoi lähetyksen kirkon omana työnä unholaan pitkiksi ajoiksi. Lähetystyö onkin luterilaisissa kirkoissa kanavoitunut ensisijaisesti erillisten lähetysseurojen kautta

Ja mitenkähän radikaalia Justinian sitten kirjoitti? Kirjassaan Eine Christliche und treuherzige Vermahnung hän asetti kristityille veljille ja sisarille tällaiset (vallankumoukselliset?) kysymykset
1. Onko oikein että me evankeliset kristityt pidätämme evankeliumin vain itsellämme, emmekä yritä levittää sitä mihinkään?
2. Onko oikein, että meillä on paljon teologian opiskelijoita, mutta emme tarjoa heille mahdollisuutta palvella Jeesuksen viinitarhan työssä pakanain keskuudessa?
3. Onko oikein, että me evankeliset kristityt käytämme niin paljon varoja kaikenlaisiin koreisiin vaatteisiin, yltäkylläisyyteen syömisessä ja juomisessa, monenlaiseen tarpeettomaan ajanvietteeseen, mutta emme ole huolehtineet mistään varoista evankeliumin levittämiseksi?

Justinian ei saanut luterilaisilta veljiltään myötätuntoa, mutta eli omille näkemyksilleen uskollisena koko elämänsä. Hän lähti omilla varoillaan myöhemmin lähetystyöhön entisen Hollannin Guayanan alueelle, jossa hänen kerrotaan tulleen villipetojen repimäksi. Luterilaiselle kirkolle von Weltz oli kuin huutavan ääni erämaassa (Schlunck-Peltola)

Jari

Paratiisi ja koettelemus

"Det er to ting en kristen er alltid tilfreds med - maden og vejret."
"On kaksi asiaa, joihin kristitty on aina tyytyväinen - ruoka ja sää" (Poul Madsen)

Sataa. Itse asiassa on satanut jo monta päivää, peräti pari viikkoa käytännössä joka päivä. Sadekausi on nimensä veroinen Thaimaassakin. Tosin tämän vuoden sateet tuntuvat taas erityisen runsailta. Thaimaan meteorologinen laitos onkin antanut tulvavaroituksia eri puolille maata poikkeuksellisen paljon. Ilmaston lämpenemisen seurauksena sateiden väitetään lisääntyvän eri puolella maapalloa. Onkohan tämä jo sitä?

En valita sateista. Mitä syytä minulla olisikaan, ajattelee ehkä joku toinen. Moni suomalainen ajattelee Thaimaan ilmastoa ihanteellisena ilmastona: aina lämmintä ja aurinkoista. Olen kuullut ja lukenut täällä vierailleiden kommentteja joiden mukaan ilmasto on täällä lähes paratiisimainen. Ja epäilemättä sää Thaimaassa huonoimmillaankin voittaa vähintään 6-0 marraskuisella nevalla vaakasuorana vastaantulevan räntäsateen. Kieltää ei sovi sitäkään, että oma reumani tuntuu jaksavan hyvin tässä ilmastossa.

Silti: hyväänkin väsyy. Hieman hämmästyneenä ovat jotkut kuunnelleet minun kommenttejani kun olen kertonut kuuman ilmaston vaativuudesta. Varsinkin keväisin Thaimaan "kuumana vuodenaikana", jatkuva lämpö väsyttää ja rasittaa elimistöä. Ja meillä sentään on kodissa ilmastointilaitteet, joilla voimme saada sisälämpötilaa laskettua.

Epäilemättä lämpimään sopeutuminen on hyvin yksilöllistä. Ehkä olen vain sellainen, että sopeutuminen vie pidempään. Jos ihmisessä jossain piilossa on termostaattinappula, niin omani on varmaan kiertynyt jengoilta. Muutaman kuukauden Suomessa olon jälkeen, nämä suhteellisen viileätkin päivät väsyttävät. Tiedän, että jossain kuukauden päästä jo helpottaa: elimistö tottuu taas tähän todellisuuteen. Silti joskus tuntuu, että olisi mukavaa jos voisi vaihtaa auringonpaisteen edes yhdeksi päiväksi tuuliseen ja viileään, syksyiseen päivään jossain järven rannalla Suomessa. Mutta ehkä sittenkin vain yhdeksi päiväksi.

Jari

Takaisin kotiin - Bangkokiin!

Lupaavasti alkamamme blogi uupui heti alkumetreillä. Tosin mielestämme kyllä perustellusta syystä. Nuorin lapsemme Amanda nimittäin sairastui pian edellisten blogien kirjoittamisen jälkeen kohtalaisen vaikeaan dengue-kuumeeseen. Dengue on pienen hyttysen levittämä kuumesairaus, joka on valitettavasti yleistymään päin ilmastonmuutoksen seurauksena. Sairauteen ei ole rokotetta eikä varsinaista lääkettä; vain sen oireita kuten korkeaa kuumetta ja lihas- ja hermosärkyjä voidaan lievittää. Meidän tyttäremme sai onneksi hyvää hoitoa heti alusta lähtien, vaikkakin sairautta oli sydäntä särkevää seurata sivusta.

Sairaalahoidon ja erinäisten keskustelujen jälkeen työnantajamme suositteli meille, että viettäisimme muutaman kuukauden Suomessa, lähinnä sairautta helposti seuraavien komplikaatioiden välttämiseksi. Perheemme matkustikin käytännössä ensimmäisellä mahdollisella lennolla Suomeen. Saimme viettää 4 työntäyteistä kuukautta Suomessa. Sen verran voimia vievää on liikuttaa 6-henkistä perhettä kahden mantereen välillä, vaihtaa kouluja, tehdä työtä ja samalla remontoida vanhaa taloa, että blogin kirjoittaminen jäi. Suokaa anteeksi, te kaikki, jotka tällä välin kävitte sivuilla turhautumassa. Yritämme tästä eteenpäin parantaa tapojamme.

Jari