Ääni vuosisatojen takaa

Katolinen kirkko on jo esittänyt virallisen anteeksipyyntönsä Galileo Galileille vuosisatoja sitten tapahtuneesta vääryyksistä ja kampittamisista. Yleisömeri seuraa nyt herkeämättä kirkon (ja kirkkojen) seuraavia liikkeitä: jonossa on nimittäin pitkä joukko erinäköisiä historian hahmoja kysymyksineen. Mahtaako anteeksipyytämiselle tulla loppua?

Luterilaisilla kirkoilla on historiassaan myös omat mustat hetkensä, eikä niiden osoittaminen ole välttämättä edes vaikeaa. Tuskin suurin, mutta omassa sarjassaan yksi räikeimmistä "harhalaukauksista" liittyy puhdasoppisuuden ajalla eläneen Justinian von Welzin (1621-1668) saamaan kohteluun.

Justinian paran kohtaloksi koitui nimittäin lähetysinto! Justinian, alunperin itävaltalaissyntyinen aatelismies, ehdotti ensimmäisenä Saksassa lähetysseuran perustamista evankeliumin eteenpäinviemiseksi pakanoille ja julkaisi tässä tarkoituksessa useita ylevämielisiä ja sytyttäviä kirjoja.

Justinian ei saanut ymmärrystä luterilaisilta uskonveljiltään, vaan pikemminkin häntä pidettiin epäluterilaisena hurmahenkenä, lahkolaisena ja haihattelijana. Tilanne meni niin pitkälle, että uskonpuhdistuksen kruununa loistanut Wittenbergin yliopisto otti 1652 virallisesti kantaa von Welzin kirjoituksiin ja suhtautui niihin torjuvasti. Raamatullisin ja opillisin perustein he osoittivat, että lähetys oli uskottu nimenomaan apostoleille, ei muille (näin referoi lähetyksen historiaa esittelevä Risto A. Ahosen mainio teos Lähetys uudella vuosituhannella). Näin luterilaisuus torpedoi lähetyksen kirkon omana työnä unholaan pitkiksi ajoiksi. Lähetystyö onkin luterilaisissa kirkoissa kanavoitunut ensisijaisesti erillisten lähetysseurojen kautta

Ja mitenkähän radikaalia Justinian sitten kirjoitti? Kirjassaan Eine Christliche und treuherzige Vermahnung hän asetti kristityille veljille ja sisarille tällaiset (vallankumoukselliset?) kysymykset
1. Onko oikein että me evankeliset kristityt pidätämme evankeliumin vain itsellämme, emmekä yritä levittää sitä mihinkään?
2. Onko oikein, että meillä on paljon teologian opiskelijoita, mutta emme tarjoa heille mahdollisuutta palvella Jeesuksen viinitarhan työssä pakanain keskuudessa?
3. Onko oikein, että me evankeliset kristityt käytämme niin paljon varoja kaikenlaisiin koreisiin vaatteisiin, yltäkylläisyyteen syömisessä ja juomisessa, monenlaiseen tarpeettomaan ajanvietteeseen, mutta emme ole huolehtineet mistään varoista evankeliumin levittämiseksi?

Justinian ei saanut luterilaisilta veljiltään myötätuntoa, mutta eli omille näkemyksilleen uskollisena koko elämänsä. Hän lähti omilla varoillaan myöhemmin lähetystyöhön entisen Hollannin Guayanan alueelle, jossa hänen kerrotaan tulleen villipetojen repimäksi. Luterilaiselle kirkolle von Weltz oli kuin huutavan ääni erämaassa (Schlunck-Peltola)

Jari